30 lokakuuta, 2011

How to host a Dungeon - Tee-se-itse luolasto


How to host a Dungeon on varsin erikoinen simulaattori luolaston rakentamiseksi geneeriseen fantasiamaailmaan ja täytyy sanoa, ettei ihan tälläistä ole aikaisemmin tullut vastaan. Vastaan on tullut maailma-, tähtijärjestelmä- ja ties mitä generaattoreita roolipeleihin, mutta tämä on vähän kuin peli, joka pelaa itse itseään. Pelaaja toimittaa lähinnä käyttöjärjestelmän virkaa piirtäen, heittäen noppia ja tehden silloin tällöin muutaman pienen päätöksen.

Luolaston rakentaminen ei vaadi paljoa, siihen riittää kynä, paperi, perussetti roolipelinoppia ja mielellään kahden värisiä lasihelmiä. Säännöt saa kotisivulta ilmaiseksi ja kuvitetusta Pdf versiosta kärsii viitisen taalaa pelin tekijän kannustamiseen.

"Peli" alkaa muinaisesta aikakaudesta, jolloin kallioperään muodostuu yksilölliset muodostelmansa. Paperiarkki asetetaan vaakatasoon ja yläreunaan piirretään halutut maan muodot. Tämän jälkeen paperille heitetään noppaa ja katsotaan mitä syntyy nopan laskeutumispaikalle. Yleensä sieltä löytyy maanalaisia jokia, luolastoja ja maan rikkouksia eli jalokivia, mithrilliä ja kultaa. Tavatonta ei myöskään ole, että luolissa asustaisi muinaisia petoja tai vaikkapa lohikäärme. Harvinaisempina herkkuina saattaa paikalle pudota komeetta tai syntyä tulivuori.

Kun maailman perusta on luotu, houkuttaa sen rikkaudet paikalle asukkaita. Ilmainen versio tarjoaa asukkaiksi kääpiöt ja synkät haltiat, maksullinen toisi mukaan demonit. Kaunista tässä on, että jokainen kulttuuri toimii omalla mekaniikalla ja halutessaan voisi pelata näitä yhdessäkin vaikka se tekisi hommasta melkoisen mutkikasta.

Kääpiöt ovat kahdesta perusrodusta yksinkertaisempi ja lähinnä kaivavat aarteita ja varastoivat niitä. Aarteet houkuttavat lisää kääpiöitä, joille kaivetaan asumuksia. Taistelussa kuolleille tehdään koristeellisia hautaholveja ja riittävän isot yhteisöt rakentavat erikoisempia rakennuksia.

Synkät haltiat taas kaitsevat orjia ja laajentavat kaupungistaan uusia erillisesti toimivia yhdyskuntia. Rikkaudet kasvattavat taas aatelistoa, aatelisto vaatii orjia elintason ylläpitämiseksi ja ellei jokin kuten sota rajoita orjien määrän kasvamista, on edessä kapina. Kapina tuhoaa yhdyskunnan, josta aateliset pakenevat kasvattamaan toisia.

Sivistyneen aikauden päätteeksi asukkaat hylkäävät luolan ja tapahtuu suuri mullistus kuten tähden putoaminen, maanjäristys, rutto tai tulivuoren syntyminen. Tämän jälkeen alkaa hirviöiden valtakausi. Maan pinnalle kasvaa ihmisten valtakunta, joka alkaa kurotella syvemmälle kasvaessaan. Luolastoon asukkaiksi kaivajia, lisääntyjiä ja suuri alpha hirviö. Jokaiselle asukastyypille on tarjolla eri rotuja erikoispiirteineen ja jokainen asukastyyppi toimii omalla tavallaan. Asukkaat lisääntyvät, keräävät aarteita, sotivat ja tuhoutuvat sen mukaan mitä nopat näyttävät. Uusia asukkaita muuttaa sisään ja silloin tällöin joukko sankareita saattaa eksyä sisään tappamaan hirviöitä näiden aarteita etsiessään.

Kun joku ryhmä kerää sitten lopulta tarpeeksi aarteita paikalle muuttaa yksi kolmesta mahdollisesta pääpahiksesta, jonka jälkeen sankarijoukkoja alkaa tulvia maan alle...

Luolan rakentamisen säännöt eivät valitettavasti ole ihan niin selkeät kuin voisivat olla. Harmittavan usein ainakin alussa joutuu etsimään oikeaa ratkaisua tiettyyn tilanteeseen, mutta toisaalta peli ei kaadu virheelliseen ratkaisuun vaan todennäköisesti jatkuu vallan mainiosti ja lopputuloksena on ehkä jotain odottamatonta. Peli kaipaisi myös selkeitä esimerkkejä. Onneksi kotisivulla on linkkejä ihmisten tekemiin karttoihin. Hyvän vaikutelman pelistä saa tästä kaksiosaisesta Youtube videosta.

23 lokakuuta, 2011

Inspiroiva Metro 2033

Tämä ei ole mikään kirja-arvostelu vaan esiin nosto sattumalta vastaan tullesta ja minua inspiroineesta teoksesta. Kyse on siis Metro 2033, joka tuli suomeksi viime vuonna ja josta on ilmeisesti pelikin tullut. Olen siis ollut pihalla kuin lumiukko.


Ydinsota on tuhonnut ihmiskunnan, jonka rippeet ovat sinnittelevät Moskovan metron suojissa. Neuvostoaikaan rakennettu Metro on varustettu pommisuojaksi ydintuhoa ajatellen, mutta kukaan ei uskonut tuhon kestävän vuosikymmeniä. Ensimmäinen sukupolvi maan alla on kasvanut aikuisuuteen, maan pinta on radioaktiivinen ja sieltä henkensä uhalla Stalkereiksi kutsutut sankarit haalivat kaikkea käyttökelpoista alas metroon.

Ydintuhon jälkeinen metro on pimeä paikka. Ainoat valopilkut ikuisessa yössä ovat pienoisvaltioiksi muodostuneet asemat, joissa generaattorit pitävät yllä hätävalaistusta. Reunamilla kaikesta on pulaa ja yhteisöt taistelevat perustarpeiden tyydyttämiseksi. Hengen pitimiksi kasvatetaan sieniä ja laihoja sikoja, kaikki työvälineet ovat kallisarvoisia ja kaikki kierrätetään mahdollisimman tarkkaan. Jos jotain jää yli, siitä voidaan käydä kauppaa ja valuuttana toimivat ammukset.


Ihmiset eivät kyyristele pimeydessä yksin, sillä pimeydessä vaanii aina jokin. Ylisuuriksi kasvaneet rotat ovat laumoina ihmiselle vaarallisia, mutta niiden puuttuminen on merkki todellisesta uhasta. Maan pinnalta alas pyrkivät radioaktiivisen pinnan uudet asukkaat - hirviöt ja mutantit. Huoltotunneleissa kulkee villejä kannibaaleja. Kokonaisia asemia on tuhoutunut ruttoon, sortumiin tai ihmisten välisiin sotiin. Käytävissä on rikkoutuneita kaasuputkia, radioaktiivisia alueita ja biokemiallisia vaaroja. Ja kun tämän kaiken keskellä on opittu elämään niin ihmismieltä järkyttää huhupuheet mutantien psyykkisistä kyvyistä ja valtion kytkökset henkimaailmaan.

Metro 2033 tarjoaa siis täydellisen post-apokalyptisen maailman aivan uniikeilla neuvostomausteilla. Minun tuli heti suuri halu sijoittaa roolipeli Moskovan metroon ja tilata Forge Worldilta Death Korps of Kriegiä. Kumpaakaan mielihalua tuskin toteutan, mutta tämä ruma, kylmä maailma sai minut täpinöihin.



Kirjana Metro 2033 ei sinänsä ole kovin ainutlaatuinen lukukokemus tarinansa puolesta, mutta se on erinomainen maailman ensyklopedia. Maailma antaisi ainekset melkoisen rosoiseen tarinaan, mutta päähenkilö Artjom on siloposkinen, kakaramainen, saamaton ja melkein nahjus, jonka ei pitäisi selvitä metrossa varttiakaan VDNH:n aseman ulkopuolella. Kaverista ei vain löydy särmää vaan jää haalean neutraalin mitäänsanomattomaksi. Ainoa ironisen ilahduttava taito on hukata entiset matkakumppanit ja löytää sitten aina uusia. Samaa vikaa ei onneksi löydy vastaantulijoista vaan sieltä tulee vastaan sitä maailmaan kuuluvaa raadollisuutta. Kyllä Artjom saa ajoittain itsestään vähän irtikin, mutta suurimman osan tarinasta hän on vain kohtalon potkima heittopussi, joka vain sitkeästi jatkaa raahustamista Metron keskuksena toimivaan Polikseen.

Kirjasta on tullut jatko-osa Metro 2034, jonka henkilöhahmot ja tarina ovat jo mielestäni kehittyneempiä. Silti uutuuden viehätys on jo karissut, eikä maailma enää tunnu yhtä pimeältä ja pelottavalta. Lukemisen arvoinen, sillä matkan varrelta löytyy vielä uusia asemia.

13 lokakuuta, 2011

Viimeinen katsaus Dreadfleetin laivoihin

En näköjään vieläkään pääse eroon Dreadfleetistä, mutta pidetään innostusta yllä niin laivatkin tulevat nopeasti maalatuiksi. Nyt telakalla on Seadrakea maalattavana punavalkeaan väriteemaan. Nostalgista, koska sillä samalla teemalla maalasin ihka ensimmäisen armeijan, joka tietenkin koostui suurhaltioista.

Olen yksin pelaillut parit testipelit, joissa olen keskittynyt enemmän mekaniikan opetteluun ja jättänyt skenaariot sivurooliin. Ensimmäinen havainto oli miten epäsuhtaisia eri alukset ovat keskenään. Shadewraithilla ja Black Krakenilla oli melko huonosti jakoja Seadrakea ja Grimnir's Thunderia vastaan. Piti kuitenkin ottaa koottuja laivoja pöydälle, eikä edes varsinaisesti testata tasapainoa.

Laivojen upottaminen on tosiaan työlästä, ellei tietyn tyyppistä vauriota satu kohtalon oikusta kasaantumaan. Miehistövaurio on todennäköisesti parasta laatua ellei oteta kriittisiä erikoisosumia. Pelissä on maastoa sen verran, että tykkiarvot voi käytännössä puolittaa ennen kuin päästään todella lähelle. Laivojen nopeuksilla lähestymiseen ei mene pitkään 2 tai 3 kierrosta vastakkaisista kulmista riippuen innosta. Lähelle päästyä alkaa sitten rytistä aivan kunnolla, kun tykit paukkaa ja miehistöt käyvät toisiaan vasten!

Lähitappelut ovat yllättävän satunnaisia, kun osumiseen tarvitaan 5+ heittoja sekä kapteeneilta, että miehistöiltä. Tietysti eniten noppia heittävä on vahvemmalla, mutta melko usein tulee tasureita, jolloin kaikkiin sattuu. Lähitappelussa ei myöskään ole hyötyä laivan panssareista! Eniten kuitenkin harmittaa kaptieenien keräämät haitat, jolloin Command arvo ja Swashbuckling arvo laskevat.

Tulin myös siihen tulokseen, etteivät pelin vahinkokortit voi loppua kesken kuten pelkäsin. Nerokkaasti pakassa on Slowly Capzising kortti, joka upottaa laivan, kun vauriopakka tai sen poistopakka tyhjenee. Pakka tuntuu myös kiertävän melko vilkkaaseen tahtiin, kun pöydällä menee efektejä, jotka pakottavat nostamaan kortteja kunnes tietyn tyyppinen vaurio löytyy.

Laivojen uppoaminen alkaa hitaasti siitä, kun laivan vaivaksi tulee haittavaa statusvaurioita ja sen päälle tavallista vahinkoa. Miehistövauriot nopeuttavat kierrettä, kun se houkuttaa vihollista entraamaan kylkeen, jolloin vauriota syntyy taas lisää.

Katsotaampa laivoja uudelleen paremman sääntötuntemuksen valaisemana:





Bloody Reaver

Bloody Reaver on kirjaimellisesti uiva linnoitus! Hull 6 ja Crew 7 tarkoitaa regeneroitumissäännön kanssa, että tätä alusta on todella, todella vaikea upottaa. Sitä saa ampua ja ampua ja parasta mitä voi toivoa on miehistön tappiot. Noctilus on pelottava lähitappelussa ja tätä yhdistelmää vielä vahvistaa, että usein mukana seilaa toinen vahva lähitaistelualus Curse of Zandri. Bloody Reaver on vain piirun verran tavan laivaa parempi ampumisessa läheltä kuin tavalliset sotalaivat.

En vielä osaa sanoa mimmoinen kiusa tulee merihirviöistä, ilmeisesti riippuu paljon siitä kumpi saa ne laittaa pöydälle. Joka tapauksessa auxiliarit ovat tässä(kin) pelissä hidastustöyssyjä, jotka sijoitetaan vihollisen eteen ja josta niitä ei sitten käytännössä saa väistettyä. Hieman ärsyttävää, koska 1" hajurakoa kasvattamalla monsterin voisi edes kiertää kovalla käännöksellä.

Nocturnuksen Hellfish Swarm taika fate pakassa ei ole erityisen kova. Crew D3 hyökkäys kohde laivaa vastaan 18" päässä. Näitä pakassa riittää, mutta ainakin kohteen saa valita itse.





Curse of Zandri



Muumiokuninkaan kostonarkki, joka jahtaa Rothia pelin yksi vahvimmista lähitaistelualuksista. Se on myös Dreadfleetin ainoa laiva, jolla on mahdollisuus sytyttää vihollislaivoja tuleen. Palavat laivat ottavat vuoron alussa 1/3 todennäköisyydellä lisävaurion. Erikoiskykynä on kerran pelissä voi tehdä komentoheiton, jonka onnistuminen parantaa D3:lla nopeutta, tulivoimaa ja miehistöä kierroksen ajan. Itse pitäisin tätä lähitaistelulaivana, jolla on ärsyttävä erikoishyökkäys.

Amanhotephin loitsua The Sands of Timea käytetään voitetun lähitaistelun päätteeksi, jolloin onneton vastustaja muuttuu tuhkaksi. No, ei ihan, mutta saa kuolettavan haavan ja joutuu vetäytymään hyttiinsä ja toivomaan kohtalopakastaan parannuskorttia. Todella hyvä kortti, jos vain sen sattuu saamaan, etenkin kun muumiokuningas on pelottava lähitappelija.



Skabrus 

Rottien valtaama merihirviön animoitu ruho on melkoisen ärsyttävän oloinen laiva. Puolikuollut kapteeni on vain puolitaitoinen. Siinä on mukavat tykit, jotka eivät anna savea, mutta joista ei irtoa tarpeeksi tulivoimaa ellei ole lähellä. Käytännössä laivan erikoiskyky ei vain merkitse tarpeeksi lisää vauriota. Warppimyrsky loitsulla sitä sen sijaan tekee kaikille lähellä, siis tosi lähellä, oleville laivoille - myös Skabrukselle itselleen - D6+2 osumaa pitäisi sattua riittävästi.

Skabrus on erinomaisen hyvä pakenemaan ja saa erikoiskyvyllään paettuaan vielä liikkua. Jos irti ei pääse 2+ heitolla niin sitten sitä voi yrittää myös tavallisella komennolla. Ihan kiva tietysti päästä eroon auxiliareista, mutta en osaa vielä oikein arvostaa tätä laivaa, joka on niin kovin epäluotettava.

Shadewraith


Kummituslaiva on ehkä Skabrustakin heikompi, mutta ei tunnu ollenkaan niin turhauttavalta. Erikoiskyvyt nimittäin toimivat ja ainoastaan harmittaa laivan huono tulivoima. Laivasta ei ole ampujaksi läheltäkään, mutta eipä myöskään siihen tahdo osua. Eräänlainen houkutin, jolla voi peittää omia laivojaan. Shadewraithilla voi myös metsästää Auxiliareja, kun ei siitä tavan laivoille ole kuin kiusaa. Lähitappelussa se käy siinä missä kaikki muutkin pikkulaivat ja komentamalla se lähtee myös lentämään. Shadewraith on ainoa laiva, jolla ei ole auxiliaryä.




Black Kraken

Black Kraken on Dreadfleetin kolmas lähitaistelualus. Siitä ei ole ammuskelemaan yhtään enempää kuin Shadewraithista, mutta lonkerot ovat erinomaisen näppärät lähitaistelussa edessä olevaa laivaa vastaan antamalla D3+1 miehistön vahvuutta (siis 5 - 7). Sukeltamalla pääsee myös tykkitulta piiloon kierrokseksi ja voi sitten katsella hyvän paikan tulla ylös kun kaikki muut ovat jo liikkuneet. Tämä tekee siitä todella liukasliikkeisen, kun sukeltaessa ei tarvitse välittää liikkumissäänöistä. Käytännössä katsotaan hyvä paikka ja aloitteen saatua voidaan hyökätä viholliseen tai antaa sen lipua tiukkaan syleilyyn. Kapteenin kyky ravistaa haavoja 5+ kyvyllä ei ole hurmaava, mutta laivalla on ihan riittävästi erityiskykyjä, että jäisin sitä harmittelemaan.


Dreadfleet on kokonaisuudessaan hyvin lähitaistelupainotteinen laivasto, eikä loista ampumisessa. Sen laivat eivät ole erityisen nopeita, mutta saavat erityisiä liikkumissääntöjä ja vain kaksi niistä kulkee purjeilla - mitä pidän enimmäkseen etuna. Sillä on pari erinomaista kapteenia liittoutuman kolmea vastaan ja yksi Skaveni kiusanaan.




Heldenhammer

Kapteeni Rothin lippulaiva on ainoa riittävän kova vastustaja Bloody Reaverille. Sen tykistö pääsee kuitenkin oikeuksiinsa vasta esteettä ampuessaan ja onneksi siinä on riittävän vahva miehistö haastamaan arkkivihollisensa lähitaistelussa. Roth itse on aika keskinkertainen kapteeni, mutta saa re-rollata komentonsa ja miekkailunsa, joka tekee hänestä luotettavan. Heldenhammer hörppää selvästi Bloody Reaveria herkemmin vettä, sillä siinä on vain karvan verran enemmän hullia kuin tavan laivoissa, ei korjaavia erikoiskykyjä, eikä sen kummoisempaa panssaria. Siis ihan hyvä kohde Dreadfleetin ampumiselle.

Joo ja keulakuva on oikeasti pelottava.

Swordwysh

Miekkakala on luotettava peruslaiva ja kaikin puolin peruslaivan arkkityyppi. Se loistaa vain kapteenin re-rollien tarjoamalla luotettavuudella. Movement vuorolla re-rollista on eniten hyötyä, jos ajaa vastatuuleen tai joutuu yrittämään pakoon tai laskee pikkualusta ankkuroimatta. Puskemiseen saa käytettyä myös re-rollia ja tällä voisi lähteä puskemaan nimenomaan laivaa, jolla on runkovauriota pohjalla. Hyvällä tuurilla vastustajan saisi pohjaan ennen lähitaistelua ja huonolla joutuisi sitten tappelemaan.

Kapteeni Aranessan Tsunami loitsu tekee D3+1 osumaa tietyn pisteen lähellä ja hyötyy kivasti ampumisvuoron re-rollista, jotta mahdollisimman sopiva alue jotuisi vesimassan alle. Erittäin näppärä loitsu hajottamaan vihollisen laivastoa sumpussa.

Flaming Scimitar

Golden Maguksen taikalaiva on yksi suosikeistani. Se ei ole missään suhteessa erinomainen, mutta hyvin joustava ja kiva pelata. Jos Dreadfleetissa olisi enemmän purjein kulkevia laivoja, olisi ilmahenki erinomainen kiusantekijä, kun sillä pystyy pyöräyttämään tuulimerkkiä. Nyt sillä pystyy tietysti vaikuttamaan oman laivaston saamaan tuuleen, mutta sen merkitystä en pidä erityisenä. Efreetti on hengistä ehdottomasti paras, koska sen bonusnoppa ampumisessa voi sytyttää vihollisen, auttaa myös lähitaistelussa. Merinymfit ovat oiva korjausapu, mutta niitä varmaan tulee käytettyä vain viimetingassa.

Maguksen loitsu Hurricane of Blades on vähän tylsä. Nostattaa 3" päässä olevalla vihollisella D3+1 vauriokorttia, joista kärsii vain miehistö- ja vauhtivauriot. Ei siis mikään spektaakkeli. Itse tykkäisin kovasti testipelien perusteella maguksen automaattisesta yhdestä voitosta lähitaistelussa, koska marginaali jää usein pieneksi. Ei magus vampyyriä haasta, mutta se on aika kiva viedä joukkotappeluun.

Grimnir's Thunder




Kääpiölaivaa minä pidän oikeasti kovana palana. Kova panssari tekee siitä vaikeasti vahingoitettavan ja todennäköisesti vastustaja ei edes vaivaudu ammuskelemaan. Kääpiölaiva upotetaan vain lähitaistelussa ja siinähän tuo Dreadfleet pärjää ikävä kyllä. Toisaalta säännöt pitävät huolta, ettei tämä laiva ole huonossa hapessa kontaktiin joutuessa. Kapteeni osaa tuplakorjauksen salat ja liekkitykki pystyy sytyttämään vastustajat tuleen. Laivan kaksi lentoalusta on myös oivia häiriköitä. Yksi parhaista aluksista ehdottomasti! Tätä minä tarjoaisin vastustajalle ensimmäisenä purtavaksi.

Seadrake

Haltialaiva on vähän semmoinen häirikkö pelikentällä, positiivisessa mielessä. Se on todella nopea ja luotettava, mutta ei siitä ole juurikaan ampuaan. Vahinko sentään on, että vahinko on miehistövahinkoa aina ja sille on liittoumalla tarvetta. Parasta kuitenkin on laivan kaksi lohikäärmettä, jotka ovat selkeästi muita auxiliareja parempia ellei merihirviöitä oteta laskuun. Kapteeni osaa heittää kaksi eri komentoa vuorossa, mikä tarjoaa mahdollisuuden korjata ja laittaa pöydälle vastalaukaus. Tosin Roth sitä vastalaukausta enemmän haluaa, kun laivassa on niin paljon niitä tykkejä.

Seadrake loistaa varmasti skenaarioissa, joissa pitää kerätä aarteita tai sitten jarruttaa kääpiölaivan kanssa aivan mukavasti vastustajaa auxiliareilla. Loitsullaan kapteeni pystyy pakottamaan vastustajan ottamaan D3 savea, joiden epäonnistuminen sytyttää jokainen yhden tulipalon vihollislaivaan. Niin ja onhan haltiakapteeni oiva miekkamies, eikä Seadraken miehistö juuri tappelussa häviä. Auxiliareilla voi myös summata nopeasti lisänoppia kriittiseen lähitaisteluun.


Itse kokisin suuren liittouman hieman laadukkaampana kuin Dreadfleetin. Se on selvästi ampuvampi laivasto, jolla on laadukkaammat kapteenit kautta linjan. Liittouma luottaa myös tuuleen melkoisesti.
 Skenaarioissa se on hieman altavastaajana, jonka pitää onnistua tehtävässään ja Dreadfleet yrittää vain pilata Rothin etenemisen ja siihen se on melkoisen hyvä. Tämä ihan ok asetelma.

Laivasto vs laivasto peliin epäsuhta tietysti vaikeuttaa. On tietysti ajateltava, ettei Dreadfleettiä ole neutraaliksi taistelupeliksi tarkoitettu, mutta tietysti myös sellaista haluaa yrittää. Eniten epäsuhtaa mielestäni aiheuttavat Skabrus ja Shadewraith, jotka ovat alle keskivertoaluksia. Toisaalta Dreathfleetillä on myös pari kovaakin alusta. Liittouman heikommat alukset ovat kuitenkin mukavan tuntuisia erityisääntöinensä.

11 lokakuuta, 2011

Ups! I broke something

Jep, menin sitten rikkomaan Dreadfleetin mitan. Ajattelin kertoa teille kaikille, että se on melkoisen herkkä kapistus, mistä en itse yhtään yllättynyt. Dreadfleetin tappikiinnityksissä ei ole yhtään tyhjää. Kaksi spraymaalattua pintaa vaikeuttaa huomattavasti tai estää kokonaan tapin mahtumisen paikalleen mitassa, saarissa ja laivoissa. Laivojen tapit ovat erityisen ohuita!

Tämän mitan rikkoutuminen johtui juuri tuosta pohjamaalauksesta. Tappi ei ahtauden takia mennyt pohjaan saakka ja sitä irrotettaessa se napsahti poikki. Kyllä minä sitä sitten kirosin. Muistakaapa siis kasata mitta pohjamaalaamattomana ja kerralla oikein!



Onneksi ratkaisu löytyi nopeasti Porasin pohjaan reiän ja siihen kiinnitin kätevän pikkumagneetin (ja joka piti irroittaa vielä kahdesti, kun ei tahtonut asettua suoraan). Kuvassa nuo magneetit näkyvät vähän huonosti (oikein päin mitassa on nro 6 paikalla ja nurin päin olevassa siinä yläpuolella).


Varmuuden vuoksi otin Instant Moldilla kopiot mitan päiden yksityiskohdista siltä varalta, että korjaus menisi pahasti pieleen. Kuvassa näkyy siis yksinkertaiset painomuotit ja valmis varanumero.


Korjattu mitta toimii ja magneetti on juuri riittävän vahva pitämään osat yhdessä. Tämä on ehkä parempi kuin alkuperäinen. Tarkoitan vain, että tuollainen melkein suorana pysyvä mitta ei ole kovin kätevä kuljetettava. Mitan tärkein funktio on kuitenkin kylkien tulilinjojen havainnollistaminen ja se mielestäni onnistuu paremmin Uncharted Sean pahvisella templaatilla.


Bonuksena kuva maalauksen ja kokoamisen edistymisestä. Saarien maalaus on ollut erityisen rentouttavaa puuhaa. Takana näkyy "renkaat", joilla laivan kääntymisen saa mitattua 45 asteeseen keulasta. Minä hahmotin nuo pelin teemassa pikemminkin kultakolikoiksi ja sen muukaan maalasin.

Laivoissa vähän tökkii pienen pienet yksityiskohdat, joita on aivan riittämiin. Jostain syystä on sisusosatkin hahmotettu todella tarkasti vaikka niitä ei kootussa aluksessa pääse näkemään. Arvatkaapa onko kääpiölaivan telakan dirigiblessä (se lentoalus) pohja maalattu vai jätinkö laiskana sen maalaamatta? Pohjan kannet toivat mieleen holvikaarineen jotenkin Kolosseumin. Kääpiölaiva meni kokoon ilman liimaa, eikä se siitä purkaudu kuin rikki menemällä. Saumakohtia on paikoin onnistuttu hyvin piilottamaan, mutta tässä ylimpänä olevan tornin tykki menee keskeltä halki. Keulan tykki taas kuuluu kokonaan toiseen puoleen.

Pitää varmaan vähitellen vaihtaa aihetta, ettei tämä mene pelkästään Galleons Graveyardissa piehtaroinniksi.

06 lokakuuta, 2011

Dreadfleet on täällä!


Yllätyin, kun töistä palattuani pääsin avaamaan Dreadfleettiä. Sopivasti on yövuorot tulossa, joten ei tässä taida olla parempaa tapaa siirtää vuorokausirytmiä kuin tutustua tähän hartaasti odotettuun peliin. Ei siis kuin paketin kimppuun ja katsastamaan mitä sieltä oikein löytyi:

Pelivälineet:

Ensimmäisenä paketista tuli esiin spruet, jotka olivat todella upeita ja yksityiskohtaisia. Kokoaminen tulee kestämään melkoisen tovin. Olen ajatellut rakentaa ja maalata yhden laivan kerrallaan, niin pysyvät osat tallessa.

Shadewraith ei vaikuttanut niin hauraalta kuin olin pelännyt, mutta laivojen mastot vaikuttavat kyllä herkiltä katkeamaan. Kannattaakin sitten kiinnittää huomiota alusten kuljettamiseen. Battlefoam on jo julkaissut pelilaatikkoon sopivan vaahtomuovisetin Dreadfleetin osille ja myy sitä 24 £ hintaan.

Vaurio ja kohtalokortit ovat melko pieniä (n. 4 x 6 cm) ja itse olisin tykännyt normaalikokoisista korteista enemmän. Pieniä on vaikeampi sekoittaa ja niille on varmasti vaikeampi löytää suojuksia. Toisaalta ne mahtuvat paremmin laivakorttien ympärille. Laiva ja käskykortit ovat puolestaan mukavan kokoisia.

Noppien lisäksi mukana tuli pieni pusseja osia varten, mikä oli kiva lisä. Mitta on kiinni spruessa, joten siitäkään en pääse sanomaan vielä mitään. Vaikuttaa ihan kätevältä. Kirjan selkä vaikuttaa vähän aralta kokonaan avattavaksi mikä vaikeuttaa skenaarioiden asettelua. Muistan lukeneeni jostain, että joitain kirjoja on saatu purkautumaan liimauksistaan. Lukeminen käy kyllä hyvin sillä sivut ovat leveitä.

Pelimattoa vähän hypistelin pussista. Kangas oli ohutta ja sileää. Pitää vielä tarkemmin katsastaa sen kestävyyttä, mutta värit olivat todella kauniin kirkkaat.

Säännöt:

Dreadfleetin sääntöjen ennakkotiedot ovat olleet paikkansa pitäviä, mutta aika paljon oli myös virtaviivaistettu. Peli muistuttaa melkoisen paljon Uncharted Seata vaikka ei missään suhteessa kopioi sitä peliä.

Ensimmäisenä nostaisin esiin pelin tuulen mallintamisen. Tuulimerkki arvotaan pelimaton reunalle heittämällä kahdella nopalla koordinaatit. Jos laivan etu- tai takasektori on kohti tuulta, se vaikuttaa laivaan. Tuulen voimaa katsotaan poistopakan päällimmäisestä kohtalokortista ja se on 1 - 7. Jokainen nostettu kohtalokortti myös siirtää tuulta myötä tai vastapäivään, ellei heitätä sen paikkaa aivan uudelleen. Takaa puskeva tuuli pakottaa laivaa liikkumaan voimansa verran, mutta antaa saman verran lisää liikettä. Edestä puskeva tuuli pakottaa tekemään komentoheiton, jonka epäonnistuessa laiva hidastuu eikä voi käyttää Full Speed Aheadia. Mainitaan vielä, että Full Speed Ahead on sitten aina suoraan eteen tavan liikkeen päätteeksi.

Kohtalokortit pitävät sisällään enimmäkseen pelaajia haittaavia kortteja, parannus kortteja ja loitsuja. Loitsuja on vain muutamille laivoille ja kortti ojennetaan heti laivan omistajalle. Loitsun voi aktivoida tietyssä tilanteessa, jolloin se poistetaan. Loitsut ja muut tilannekohtaiset kortit toimivat ylimääräisenä korjauskäskynä, jos niitä ei voi tavallisesti pelata eli aivan hyödyttömiä ne eivät ole.

Laivat kääntyvät 45 asteen kulmissa keulasta katsoen mikä saa laivojen perän heittämään vähän villin oloisesti. Hard-a-port ja Hard-a-starboard toimivat ylimääräisenä käännöksenä, jonka voi heittää ihan missä vaiheessa liikettä vaikka ihan ensimmäisenä tai heti tavallisen käännöksen yhteydessä. Liikkumisesta on hyvä mainita mahdollisuus kiinni juuttuneen laivan irroittamiseen, joka on tälläisessä pelissä tarpeellinen ominaisuus. Alusta hinataan D3+1" pois entisestä sijainnista ja päälle saa tehdä yhden käännöksen.

Lähitaistelu ei tässä pelissä ole mikään lopullinen kuolonsyleily vaan laivat saa tosiaan irroittaa taistelusta, mutta jokainen vihollinen vaikeuttaa irrottamiskäskyä. Lähitaistelussa olevat laivat saavat myös jatkaa vapaasti tulitusta ja niihin saa tulittaa yhtä vapaasti. Joukkotaistelut tuntuvat hieman suoraviivaistetuilta, molempien puolien miehistöt lasketaan yhteen ja hävinneen puolen kaikki laivat ottavat vauriota erotuksen verran. Isompia ei kannata siis härnätä! Kapteenien kaksintaistelu toimii aivan samalla tavoin ja kapteenien haavoittuminen vaikeuttaa laivan komentamista.

Ampuminen on suoraviivaista. Broadside arvo puolittuu, jos vihollinen ei ole kokonaan tulisektorilla tai jos välissä on jotain muuta. Etäisyys ja bonukset vaikuttavat osumien heittämiseen ihan kuten ennalta tiedettiin. Läheltä osuu 4+ ja kaukaa 6+. Ensimmäiseen laukaukseen ja vastustajan etu- tai takasektoriin ampumalla saa +1. Ensimmäinen laukaus läheltä osuu siis 2+:lla!

Pelissä on myös mahdollista pudottaa ankkuri ja pysyä paikallaan seuraava vuoro, joka helpottaa pikkualusten laskemista ja korjaamista. Pikkualukset toimivat isoja laivoja yksinkertaisemmin. Haltia- tai kääpiölaivaa lukuunottamatta pikkualuksen laskeminen liikkestä voi myös upottaa tämän epäonnistumalla 4+ heitossa. Erikoinen piirre on se, että ankkurikortin toisella puolella on Set Ablaze -kortti. Laivan syttyessä mahdollinen ankkurikortti käännetään ja laiva ei enää olekaan ankkurissa. Palavaa laivaa ei myöskään saa ankkuroida.

Voisi summata, että pelissä komentojen antaminen on melkoisen tärkeässä asemassa. Perämiehen komentama laiva (onnistuu 6+) on melkoisen rampa kaikkinensa.

Skenaariot:

Peli on hyvin skenaariovetoinen ja niitä löytyy kirjassa 12 kappaletta. Lyhyellä selaamisella skenaariot ovat kyllä mielenkiintoisia ja onnistuneita, mutta ne ovat myös niin tiukasti määriteltyjä, että uudelleen pelattavuus todennäköisesti kärsii ahkerassa pelaamisessa. Skenaarioissa haetaan tavoitteiden täyttymistä ja se on hyvä. On toisaalta kuitenkin sääli, että peliä ei ole ihan suunniteltu rentoon laivanupotukseen. Toki sitäkin pitää kokeilla, mutta se varmasti venyttää myös peli-iltaa.

Skenaarioiden asettelussa auttaa se, että pelin maastonkappaleet on nimetty hylyn osia lukuunottamatta ja niillä on oikeasti merkitystä pöydällä.


Kokonaisuudesssaan Dreadfleet vaikuttaisi olevan mukavan tuoreen tuntuinen peli. Minä pitäisin sitä hieman enemmän lautapelinä kuin täysiverisenä miniatyyripelinä vahvan skenaariovetoisuuden vuoksi. 40K tyyppisillä neutraaleilla ja yleisluonteisilla skenaarioilla tästä voisi pitää ihan miniatyyripelinä.

Dread Fleet nähty Helsingin kalasatamassa

Helsingin kalasatama tyhjennettiin hieman klo 7 jälkeen eriskummallisen laivaston yrittäessä rantautumista. Useita rannikkovartioston aluksia on tiettävästi upotettu ja kansainväliset tietolähteet kertovat myös useiden rahtilaivojen lähettäneen erikoisia havaintoja ja avunpyyntöjä viime päivinä. Ruotsin aluevesillä on tehty havaintoja merihirviöstä tai sukelluslaivasta. On esitetty arvailuja, että kyseessä olisi Lordin tulevan kiertueen mainostemppu.


Tarkemmin sanottuna postissa kulkeva Dread Fleettini on päässyt vihdoin kotimaan kamaralle. Matkan tekoa olen saanut ahkerasti seurata seuranta palvelusta. Odotellessa olen jo kerennyt suunnitelemaan väriteemoja aluksille ja tilaamaan tukun Coat D'arms värejä.

04 lokakuuta, 2011

Blood Bowl lauta - siis vielä yksi tapa rakentaa sellainen

Blood Bowl laudan rakentamiseen on olemassa ties kuinka monta tapaa aina yksinkertaisesta itse pahville piirretyistä kolossaalisiin stadioneihin. Itse otin lähestymistavaksi mahdollisimman näyttävä, mahdollisimman helposti ja mahdollisimman halvalla.

Tässä olisi sitten koko komeudessaan taiteltava tulostettu ja laminoitu Blood Bowl kenttä:


Laminointiin päädyin oikeastaan monen mutkan kautta. Ensimmäinen suunnitelma oli piirtää lauta itse (kirjan) selkäpahviin, mutta selkäpahvin löytäminen kävi työlääksi. Plasticardia olisin voinut myös käyttää, mutta siinä vaiheessa olinkin jo keksinyt tämän vaihtoehtoisen ratkaisun.

BoardGameGeekin sivuilta satuin löytämään tulostettavan Blood Bowl kentän, joka muistaakseni taisi olla väärin mitoitettu. Ahkeralla googlauksella vastaan tuli miellyttävä kappale, joka tulostui kahdeksalle sivulle. Erityistä huomiota kiinnitin siihen, että kuva oli tarkoitus tulostaa lasertulostimella ilman värejä. Tarkasti palat irti leikkaamalla, laminoimalla ja läpinäkyvällä teipillä yhteen liimaamalla rakensin tämän laudan. Valitettavasti en muista mistä sen löysin, niin en tekijälle voi antaa tunnustusta.

Laminoidun laudan kiiltävän liukas pinta ei ehkä ole kaikkein omin lautapeleihin, mutta toisaalta hylkii hyvin likaa. Siihen voi myös tehdä halutessaan pois pyyhittäviä merkintöjä tussilla. Taiteltava lauta on myös helppo kuljettaa figujen ja muiden apuvälineiden kanssa.

Vielä en ole saanut rakennettua mieleisiä dugoutteja, koska niiden pitäisi jotenkin sopia lautaan. Pelivälineet on muuten rakennettu pahvista ja heittomitan tein pleksimuovista ja skaalasin sen 30 mm ruutuihin.