Battlefoamit Dreadfleetin suojaksi

Tilasin ensimmäistä kertaa Battlefoamista vaahtomuovi suojia figuilleni, koska herkät Dreadfleetin alukset halusivat jotain pehmeää suojakseen. Briteistä Battlefoamin "laivastopelin" pehmukkeet kustansivat 24 puntaa ja 9 puntaa kuljetuksesta ja tulivat näppärästi muutamassa päivässä. Parasta Battlefoamilla oli, että vaahtomuoveissa oli valittavana setti, joka mahtui pelin omaan laatikkoon. Syvyyttä on yllin kyllin laivoille, mutta isoimpien saarien vuoksi toinen kerros kohoaa suunnilleen tuuman verran laatikosta yli.

Pehmukkeet menevät yli laatikosta

Battlefoam ei ole ainut, joka on tarttunut tilaisuuteen vaan myös KR Multicase tarjoaa myös omaa pakettiaan. KR Multicasen pehmikkeet tulevat omissa pahvikuorissa, joka ratkaisi minulla asian. Olen KR Multicasen pahvilaukkuun pakannut aikaisemmin Uncharted Sean laivastoja ja olen ollut oikein tyytyväinen. 39,90 pahvisalkusta halutulla sisällöllä ei ole ollenkaan paha posteineen ja olen sellaista ajatellut Warmaster armeijalleni.

Mutta palataan takaisin Battlefoameihin. Aluksi oli hieman vaikeaa hahmottaa paikkaa osalle laivastoa, mutta pienen aivovoimistelun jälkeen löytyi kääpiölaivallekin paikka. Kuten näkyy, se kököttää Shadewraithin yläpuolella täysin toisessa asennossa kuin muut laivat. Laivojen paikat ovat kooltaan melkoisen tarkkoja ja jouduin leikkaamaan lisää tilaa Shadewraithille, jonka taaimmaisen maston olin asentanut poikkeavaan asentoon. Alusten asettelussa ja ottamisessa on syytä varovaisuuteen - etenkin Shadewraith on melkoisen hauras ja hanakka takertumaan kiinni.

Battlefoamin käyttämä vaahtomuovi on jämäkkää ja muotonsa säilyttävää laatua ja sitä oli terävällä askarteluveitsellä helppo leikata. Laivojen välit ovat kuitenkin melkoisen ahtaat, joten hirveästi varaan luovaan askarteluun ei ole. Shadewraithin ja linnasaaren väliin syntyi itseasiassa pieni reikä, jolla onneksi ei ole merkitystä.

Voin siis hyvin suositella Battlefoamia Dreadfleetin suojaksi ja ilman minkäänlaisia pehmukkeita en lähtisi Dreadfleettiäni kuljettamaan.

Kivoja pikkupelejä I - Zombien lauhtausta

Tykkään pelata selaimella pikkupelejä ja ajattelin jakaa tätä riemua myös teidän kanssanne. Ajattelin siis kerätä näin aluksi Zombie teemalla lempipelejäni.

Aluksi vahva trilogia Last Stand, Last Stand 2, Last Stand - Union City. Kaksi ensimmäistä osaa perustuvat siihen, että sankari vartioi öisin barrikadiaan ja päivisin etsii kaupungista varusteita. Toisessa osassa pitäisi kerätä myös tarvikkeita, että voi vaeltaa turvapaikkaan. Kolmas osa on sitten jo seikkailuroolipeli.

Dead Frontier Night one on suoraviivaista ammusskelua ylhääntä päin kuvattuna. Puolusta taloasi epäkuolleilta ja yritä kerätä tarpeeksi ammuksia. Samaa teemaa toteuttaa Zombie Horde II & Zombie Horde III. Itse tykkäsin kyllä aikanaan juuri Zombie Hordeista, joissa piti suorittaa tehtäviä ja puolustaa linnaketta. Kolmannessa osassa tehtävien perässä juostiin ympäri kaupunkia.

Rebuild 2:ssa pitäisi vallata kaupunki takaisin. Jokainen ihminen on työvoimaa, mutta vaatii myös ylläpidon itselleen. Riittävästi porukkaa hoitelee isonkin lauman zedejä turvallisesti, mutta saman homman voi hoitaa pienelläkin porukalla.

Lab of the Deadissä saat olla hullu tiedemies, jolla on 3 kk aikaa bunkkerissa tutkia epäkuolleita ja niiden käyttäytymistä. Laske sadistisimmat piirteesi valloilleen!

Lopuksi annokset Zombie Burgerilta! Grillaapa makoisat herkut epäkuolleille. Maistuisiko annos silmämunia ja sormihodari extra verellä?

Coat D'armsit kokeilussa

Dreadfleetin tilauksen perässä tilasin itselleni kymmenkunta purnukkaa Black Hat Miniaturerin valmistamia Coat D'arms maaleja kokeeksi. Eniten minua viehätti näiden hyvä maine, edullisuus ja riittoisuus.

Coat D'armsit ovat siis niitä samoja maaleja, joita GW muinaisina aikoina möi omalla Citael merkillään. Itse en koskaan päässyt niitä kokeilemaan vaan tutustuin surullisen kuuluisiin kierrekorkkeihin, mutta wanhat parrat aina puhuivat niistä kymmenkunta vuotta säilyneistä maaleista ja haikailivat flip-flop korkkeja. Moderni Citael sarjahan tunnetaan kovin nopeasti kuivuvista maaleista.

Minun varastoni ei vielä näytä tältä

Coat D'armsit taitavat olla kolmas maalisarja, johon tutustun Citaelin ja Vallejon Game Color sarjan jälkeen. Vallejon Game Colorit ovat varmasti oivia maaleja, mutta minun maalaaminen on liian satunnaista, että jaksaisin pelata märkäpalettien kanssa ja pullot eivät sovi suoraan maalaamiseen. Coat D'armsien kohdalla toteutui juuri se mitä toivoin, en huomannutkaan sarjasta toiseen siirtymistä. Maalin paksuus ja rakenne on nimittäin hyvin samanlaista kuin Citaelilla.

Vertailuni on vajavainen myös siinä mielessä, että käytössäni on tällä hetkellä ainoastaan luun lisäksi tärkeimmät sinisen ja sinivihreän sävyt. Erikoista Coat D'armseilla on myös, että valikoimaan kuuluu värillisiä metallihilemaaleja kuten enchanted blue, green ja yllätyksenä myös amethyst purple oli metallin kiiltävä. Metallihilemaalit ovat muuten se mistä Coat D'armseja on haukuttu, mutta itse en ole vielä päässyt niitä kokeilemaan. Päivitän blogiani niiden osalta, kun on enemmän kokemusta.

Jos olet käyttänyt Citaelin maaleja, hyppy Coat D'armeisihn ei pitäisi tuntua siis juuri miltään. Purnukoiden kannet ovat hieman taipuisaa muovia ja tuntuvat hyvin tiiviiltä, joten en epäile että kestäisivät pidempään.